Miksi teemme niin kuin teemme?

Yksi kunnan tärkeimmistä tehtävistä on palvelujen tuottaminen kuntalaisille; asiakkaille, oppilaille ja potilaille tai miksi heitä ikinä kutsummekaan. Kuntalaiset tarvitsevat useita ja erilaisia palveluja, ja itse kullekin omat tarpeet ovat yleensä ne akuuteimmat ja tärkeimmät. Miten kunta onnistuu valitsemaan oikein ja tekemään oikeat priorisoinnit kaikkien näiden tarpeiden välillä? Kuka saa hakemukseensa myönteisen päätöksen, ja kuka taas jää ilman hakemaansa palvelua? Päivittäisessä työssämme punnitsemme eri faktoja keskenään ja otamme huomioon eri näkökulmat pyrkiessämme käsittelemään kaikkia asiakkaita oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti. Monesti yksittäisen viranhaltijan olisi helpompaa tehdä ”mukavia” päätöksiä, joihin asiakas olisi tyytyväinen, mutta viranhaltijoilla on vastuu voimassa olevan lainsäädännön ja annettujen ohjeiden noudattamisesta, ja päätöksenteossaan viranhaltijan tulee noudattaa johdonmukaista linjaa riippumatta siitä, millaisen äläkän yksittäinen asiakas saattaa asiassa nostaa. Mikäli viranhaltijat toimisivat toisin, siitä olisi seurauksena kuntalaisten epäoikeudenmukainen ja epätasavertainen kohtelu.

Tavallinen marssijärjestys on hakemus – arviointi – päätös. Tarvittavat palvelut voidaan järjestää kunnan omana toimintana tai ostopalveluina. Kunta vastaa palveluista, ja kunta myös toimii maksumiehenä. Siten on kohtuullista, että kunta myös arvioi, mitä palveluja tarvitaan ja miten ne tuotetaan. Joskus palvelujen tuottaminen omana toimintana on edullisempaa, joskus taas palvelut kannattaa ostaa. Kunnallisten viranhaltijoiden on ajateltava myös taloutta ja käyttää veromaksajien varoja tehokkaasti. Monesti joudumme tekemään päätöksiä, jotka tuntuvat ikäviltä sekä asiakkaan että päätöksen tekevän viranhaltijan kannalta. Teemme kuitenkin tällaisetkin päätökset, sillä se kuuluu tehtäviimme ja vastuullemme.