Vuoden ensimmäinen asukas
Kävimme tänään onnittelukäynnillä Saaristokaupungin tämän vuoden ensimmäisen asukkaan luona. Hän, poika, on korppoolainen, mikä symbolisoi hienolla tavalla sitä, että saaristo elää ja että saaristolla on tulevaisuus edessään.
Käynti perheen luona oli onnistunut. Tämä nuori perhe on tietoisesti päättänyt hakeutua Korppooseen. He ovat todiste siitä, että saaristoon voi erinomaisen hyvin asettua, vaikka koulutus olisikin sellainen, ettei se äkkiseltään tunnu tyypillisestä sellaiselle, joka haluaa tehdä työtä ja asua saaristossa – avain on pendelöinnin ja paikallisten mahdollisuuksien yhdistämisessä.
Siinä keskustellessamme perhe toi esille monia hyviä puolia uudessa kotipaikkakunnassaan: hyvät palvelut, kaikki on lähellä, niin luonto kuin sosiaaliset aktiviteetitkin.
Esimerkillään tämänkaltaiset perheet voisivat houkutella yhä useamman asumaan saarillemme ja niin he olivat konkreettisesti tehneetkin.
Mitkään ilmoitukset tai tilatut lehtijutut eivät lyö henkilökohtaista informaatiota niiltä ihmisiltä, jotka tietävät ja voivat omalla esimerkillään näyttää, millaista on muuttaa kaupunkimme saaristo-osiin ja asettua sinne asumaan. Tarvitsemme lisää tämäntapaisia saariston lähettiläitä.
Keittiön pöydän ääressä syntyi ajatus liittyen ensimmäiseen askeleeseen niille, jotka haluavat kokeilla asumista esimerkiksi Korppoossa. Utössä tällaista ajatusta jo sovelletaan.
Voisiko kaupunki vuokrata itselleen tyhjiä taloja ja vuokrata niitä edelleen kiinnostuneille? Voitaisiinko paikallisesti perustaa yhtiöitä, jotka ostavat tai vuokraavat taloja vuokratakseen niitä edelleen saaristoon muuttamisesta kiinnostuneille? Luovalle ajattelulle on tilaa, kaupunki tulee varmasti mukaan ja tukee tällaisia aloitteita, jos sellaisia ilmaantuu. Eli toisin sanoen, on aika toimia!
