Mene sisältöön



Historia


Houtskarin vanhimmat tunnetut ihmisen jättämät jäljet lienevät pari hautaröykkiötä pronssikaudelta. Maa kohoaa noin 50 cm vuosisadassa, ja tämän seurauksena alueen saaret ovat muuttuneet sekä kokonsa että lukumääränsä puolesta. Nykyisin Houtskarissa on noin 1 600 erikokoista saarta ja luotoa. Alueella arvioidaan olleen ruotsalaisasutusta 1200-luvulta alkaen. Useimmat nykyisistä kylistä on mainittu Kustaa Vaasan maakirjassa vuodelta 1540, mikä viittaa siihen, että alueen asutus olisi ollut järjestetty kylittäin. Tilat oli rakennettu kylätontin kunkin tilan osuudelle keskinäisen järjestyksen mukaan.

Ensimmäinen maininta Houtskarin kappeliseurakunnasta on vuodelta 1554, mutta vuoteen 1867 asti Houtskari muodosti osan Korppoon pitäjästä.  Houtskarin nykyinen puinen ristikirkko on rakennettu vuonna 1703.  Kun Houtskarista tuli itsenäinen kunta, väestön muodostivat 18 kylässä asuvat talolliset.

Houtskarin asukkaiden perinteisiä elinkeinoja olivat kalastus ja merenkulku. 1800-luvun lopulla asukasmäärä oli suurimmillaan – noin 2 000 henkilöä.  Väestön lisääntyminen selittyy muun muassa sillä, että saariston asukkaat selvisivät vaikeista katovuosista 1867–1868 mantereella asuvia paremmin kalastuksen ansiosta maanviljelyksen epäonnistuttua mantereella ja mantereen asukkaiden kärsiessä nälästä.

fiske.jpg
Silakkaa perkaamassa
 


1800-luvun loppua kohti tultaessa käynnistyi muuttoliike Yhdysvaltoihin. Monet lähtivät maasta paremman elämän toivossa, mutta 1900-luvun alussa venäläistymisen voimistuessa entisestään nuoret miehet muuttivat pois välttyäkseen tsaarin armeijan laittomilta kutsunnoilta.  Houtskari lukeutuu niihin paikkakuntiin Suomessa, joista maahanmuuttajia lähti eniten.

Tätä nykyä Houtskarissa on vajaat 600 vakinaista asukasta, lisäksi alueella on paljon vapaa-ajanasukkaita.  Vuonna 2009 toteutuneessa kuntaliitoksessa Houtskarista tuli osa Länsi-Turunmaan kaupunkia, nykyisin Paraisten kaupunkia.  Alueen paikalliset asiat hoituvat Houtskarin aluekonttorilla.

Vuosisatojen ajan asukkaat saivat elantonsa kalastuksesta, karjanhoidosta ja maanviljelystä. Nykyään ammattikalastajia on jäljellä enää muutama. Viimeinen lypsylehmä lähti Houtskarista vuonna 1997. Maatalous on täydentynyt kasvihuoneviljelyllä.  Matkailulla ja liikenteellä on yhä suurempi taloudellinen merkitys. Eri yrittäjät ovat löytäneet oman erikoistumisalansa.


mjölkning.jpg
Lypsyllä


1960-luvulla Houtskarissa esitettiin aloite kotiseutumuseon ja kotiseutuyhdistyksen perustamisesta. Toimintaa täydennettiin nuoremman sukupolven voimin vuonna 1989, jolloin perustettiin Houtskär Kulturgille rf. 
Yhdistyksen johdolla käynnistettiin Houtskarin paikallisarkisto vuonna 1995. Edustava otos houtskarilaisten valokuvista, reilut 8 000 kuvaa, reprokuvattiin vapaaehtoisvoimin.  Saaristokulttuurissa vene on elintärkeä, ja vesi muodostaa yhdistävän elementin. 1960-luvulla saaristolaisten elämään tuli suuri muutos, sillä Houtskari liitettiin tuolloin Suomen tieverkostoon maantielautoilla.  Liikenne ja kalastuselinkeino kokivat suurimman muutoksen. Houtskarin venemuseo vihittiin vuonna 2001.


hast.jpg
Hevoskuljetus
 

Teksti: Solveig Sjöberg-Pietarinen 2012
Kuvat: Houtskärs lokalhistoriska arkiv



Houtskärs lokalhistoriska arkiv - HLA Kuvaarkisto

Tulosta
Jaa |
Sivun alkuun