Mene sisältöön


Jurmo

jurmo hamn2011-3 047.JPG 

Jurmon saari ja kylä sijaitsevat n. 13 kilometriä Utöstä koilliseen. Jurmo syntyi jääkaudella ja on oikeastaan Salpausselän kaukaisin jatke. Jurmon maaperä on hyvin kivistä ja sen kasvi- ja eläinlajisto on niin rikasta, että sitä pidetään yhtenä Saaristomeren kansallispuiston arvokkaimpana kohteena. Osa Jurmosta kuuluu kansallispuistoon, mutta suurin osa maa- ja vesialueista on saaren neljän kantatilan omistuksessa. Saari on noin viisi kilometriä pitkä ja kilometrin leveä. Saarella on oma kirkko vuodelta 1846 ja vakituisia asukkaita on kymmenkunta.

Nykyisin enimmäkseen puuton Jurmo lienee aikoinaan ollut metsän peitossa. Kylän läheisyydessä on 1930-luvulla istutettu mäntymetsä ja etelärannalla merellinen tervaleppälehto, jossa kataja muodostaa läpipääsemättömiä tiheikköjä. Tarinan mukaan Jurmon metsä poltettiin asuimistoineen Kustaa Vaasan käskystä, koska lukuisat haaksirikot saaren läheisyydessä aiheuttivat huolta. Perimätiedon mukaan Staffasgåbbenin ja Lillstugåbbenin luona oli luola tai kivistä tehty koju, jossa muutaman saarelaisen onnistui säilyä tuholta. Tämä polttotarina selittäisi myös Jurmon karuuden ja mullan puutteen.

Jurmossa on asuttu jo keskiajalta lähtien. Korppoon seurakunnan kirkonkirjoissa jurmolaisia esiintyy vuodesta 1693 lähtien. Jurmolaiset saivat elantonsa kalastuksesta 1970-luvulle asti, mutta nykyisin pääosa tuloista saadaan matkailusta. Saarella onkin kuuluisa noin 80 venepaikan vierasvenesatama ja kesäkahvila/kioski. Yhteysalus M/S Eivor liikennöi saareen säännöllisesti Nauvon Pärnäisistä.

Tulosta
Jaa |
Sivun alkuun