Mene sisältöön


Utö

IMGP0639.JPG 

Utö on Suomen eteläisin asuttu saari. Saarella on ollut sesonkiluonteista asutusta jo ainakin 1500-luvulta ja vakituista asutusta 1740-luvulta lähtien. Merenkulku on aina ollut erottamaton osa Utön kyläyhteisöelämää. Etenkin 1500-luvin puolivälistä lähtien käytössä ollut merenkulkureitti Itämereltä Saaristomerelle ja siihen liittynyt luotsaus-, majakka- ja tullaustoiminta sekä myöhemmin myös saaren sotilaallinen toiminta ovat muokanneet Utön elämää.

Saaren alkuperäinen majakka rakennettiin vuonna 1753, mutta se tuhoutui vuosien 1808-1809 sodassa ja rakennettiin uudelleen vuonna 1814. Majakan erikoisuutena on sen yhteyteen rakennettu kappeli.

Utön karu, mutta lajistoltaan yllättävän monimuotoinen luonto sekä toimiva kyläyhteisö muodostavat ainutlaatuisen maisemakokonaisuuden.

Vielä 1900-luvun alussa saarella asui noin 110 asukasta, kun viime vuosina vakituisesti asuvien määrä saarella on ollut 30-40. Utön suurimman työnantajan puolustusvoimien henkilökunnan poistuttua saarelta vuonna 2005 Utön kotiseutuyhdistys tekee työtä sen puolesta, että saari pysyisi ympärivuotisesti asuttuna. Utössä toimii edelleen luotsinottopaikka, joka työllistää luotsiveneen kuljettajia ja lisäksi saarella toimii koulu, joka tarjoaa suomenkielistä opetusta esikouluikäisille ja 1-6 luokkien oppilaille.

Kesäaikana elämä Utössä on erittäin vilkasta ja kylän päälaituri täyttyy matkailijoiden purje- ja moottoriveneistä. Utön sataman yhteydessä on kauppa, asiamiesposti, kahvila, käymälä ja jätepiste. Majoitusta ja ruokailua järjestetään ympäri vuoden; saarella toimii hotelli ja siellä on mahdollista vuokrata mökkejä. Majakka ja museo ovat auki kesäaikana joka päivä ja talvikautena sopimuksen mukaan.

Saareen liikennöi yhteysalus M/S Eivor Nauvon Pärnäisistä. 

IMGP0641.JPG

Tulosta
Jaa |
Sivun alkuun