YK:n lapsen oikeuksien sopimus täytti 20 vuotta 20.11.2009
Tämän virstanpylvään kunniaksi Länsi-Turunmaan kaupunki päätti palkata Kalakamut. Kalakamut asuvat sumpussa, joka myös toimii heidän matkalaukkuna. Sumpussa heillä on mm. tärkeät muistiinpanokirjat "Haluan kertoa teille jotain", joihin he kirjoittavat lasten ajatuksia.
Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli vuoden mittainen seikkailu uudessa kaupungissamme. Tämän vuoden aikana he tapasivat lapsia ja kuuntelivat mitä sanottavaa heillä oli aikuisille. Mukana oli myös Sam-kissa, lapsiasiamiehen virallinen maskotti:
Kalakamut kokoontuivat Perhetalo Ankkuriin perjantaina 20.11.2009, jolloin Klara Schauman-Ahlberg puhui lapsen oikeuksien sopimuksesta. Tämän jälkeen oli aika siirtyä linja-autoasemalle. Kaupunginjohtaja Folke Öhman piti yhdessä muutaman lapsen kanssa huolen siitä, että Kalakamut ja Sam pääsivät turvallisesti bussiin, joka vei heidät Nauvoon. Vuoden aikana Kalakamut kävivät kaikissa kunnan päiväkodeissa, ryhmäperhepäiväkodeissa ja perhepäivähoitopaikoissa.
Seuraavan vuoden, 2010, lapsen oikeuksien päivänä Kalakamut palasivat Perhetalo Ankkuriin, jossa makasta kertova näyttely avattiin. Vuoden 2011 kesän ja syksyn aikana näyttely on esillä kaupungin kirjastoissa.
Näiltä sivuilta löydät kuvia ja kertomuksia melkein kaikista Kalakamujen matkakohteista!
Kalakamut ottivat mukaansa Sam-kissan... | ...ja niin alkoi matka kohti linja-autoasemaa |
Kaupunginjohtajaa kiinnosti, minkälaisia kaloja reissuun lähti mukaan | Hei, hei Kalakamut, nähdään vuoden kuluttua! |
Kalakamujen seikkailut
Oli syksyisen tuulinen lokakuun aamu, kun kala sai uuden työpaikan. Hän oli uiskennellut Saaristomerta ristiin rastiin ja miettinyt, mitä oikein keksisi. Hän olisi halunnut matkustaa, mutta harvassa ovat ne lentokoneet, joihin kalat voivat varata lippuja. Totta kai oli hauskaa uiskennella ympäriinsä, mutta pikkuhiljaa sekin alkoi maistua vähän puulta.
Niinpä kala päätti lähettää pullopostia. Hän päätti kirjoittaa jollekulle, joka työskentelee lasten kanssa, sillä lapsista hän piti. Hän oli usein nähnyt lapsia rannalla, lapset olivat aina iloisia ja uiskentelivat ja läiskyttivät vettä melkein yhtä hyvin kuin hän. Hänestä voisi tulla maailman ensimmäinen päiväkotikala – vau, miten hienoa!
”Hyvä päiväkodin täti…”, kala aloitti kirjeensä.
Muutamaa päivää myöhemmin kalan puhelin kupli, hänelle tuli puhelu!
”Haloo, kala puhelimessa”, hän vastasi.
Puhelimen toisessa päässä oli joku rouva, joka kertoi, että kalan kirje oli tullut Paraisten kaupunkiin. Rouva sanoi, että kala pääsisi kaupungille töihin ja saisi oikean erikoistehtävän.
”Saat kiertää kaikissa Paraisten päiväkodeissa. Vietät noin kaksi viikkoa kussakin paikassa ja keskustelet lasten ja aikuisten kanssa lapsen oikeuksista. Oletko kuullut lapsen oikeuksista?”
Tottahan kala niistä oli kuullut, hän tiesi lapsen oikeuksista paljon, sillä lapsen oikeudet ovat hyvin tärkeä juttu.
”Hienoa”, rouva sanoi. ”Meillä on aika monta päiväkotia ja perhepäivähoitajaa, joiden luona tulet käymään, joten olet matkalla melkein kokonaisen vuoden. Saat kulkea linja-autolla, autolla ja lautalla päästäksesi joka paikkaan. Kun tulet takaisin, toivomme, että sinulla on runsaasti mukavia muistoja matkaltasi.”
Nämä olivat parhaat uutiset, jotka kala oli kuunaan kuullut!
”Matkasi jälkeen pystytämme näyttelyn kaikesta siitä, mitä matkalta on tarttunut mukaasi. Teemme myös materiaalia, jonka avulla aikuiset saavat tietää, mikä on lapsille tärkeää. Ja jos haluat, voit muuttaa matkasi jälkeen Perhetaloon Paraisille.”
Kalalla oli vielä yksi kysymys:
”Saisinko ottaa pari kamua mukaani?”
”No mutta, sehän on loistava ajatus!”, rouva henkäisi. ”Tehän voitte olla Kalakamut!”
- Sofie Grahn