Museotuvat

Brattnäsintupa

Brattnäsintupa on vuokratilallisen tupa Kuitian kartanon tiluksilta. Tuvassa on todennäköisesti asuttu vielä vuoden 1920 tienoilla, mutta vuonna 1929 rakennus pystytettiin museoalueelle. Hirsistä salvottu tupa on yksihuoneinen. Sisustus on 1800-luvulta ja kertoo paraislaisten talonpoikien elämästa ennen vanhaan.

Kirjalantalo

Kirjalan Norrgårdin entinen päärakennus edustaa tyypillistä karoliinista rakennustyyliä. Rakennustyyli on tyypillinen pienemmille herraskartanoille, pappiloille ja talonpoikaisrakennuksille. Kirjalassa rakennus sijaitsi mäen päällä, missä se hallitsi maisemaa. Kirjala Norrgård oli vauras rustholli, mutta talon väki on hankkinut elantonsa myös merenkulusta. Kestikievari siirrettiin 1700-luvun lopulla Kirjalan lauttarantaan. Yhdessä Mellangårdin ja Södergårdin kanssa Norrgårdin talo ylläpiti lauttaa, jolla ylitettiin Kirjalansalmi.

Museorakennuksen sisustus on eri vuosisadoilta ja edustaa eri tyylejä. Itäkamari on esim. sisustettu biedermeiertyylisillä huonekaluilla. Porstuakamari on sisustettu V. I. Leninin muistohuoneeksi, sillä hän yöpyi talossa pakomatkallaan Suomen läpi vuonna 1907.

Lauttakello

Lauttakello kertoo Paraisten kulkuyhteyksistä ennen vanhaan. Paraislaiset pystyttivät Kuusiston rantaan vuoden 1832 lopulla merkinantokellon, sillä lauttaa tarvitsevien oli vaikea saada äänensä kantamaan salmen yli Kirjalan rannassa asuvan lautturin korviin. Lauttakello oli käytössä siihen asti, kunnes sisällissodassa lyödyt punaiset rikkoivat sen vetäytyessään Paraisilta toukokuussa 1918. Kello sijoitettiin vuonna 1952 kotiseutumuseon pihalle.

Rundilantupa

Rundilan torppa, joka mainittiin asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1829, sijaitsi nykyisen hautausmaan alueella. Vuosina 1865-1916 suutari Johan Strandblom ja hänen suutarinopissa oleva veljensä Vilhelm asuivat torpassa. Myöhemmin se siirtyi kunnan omistukseen ja lahjoitettiin museolle. Rakennus pystytettiin museoalueelle 1950-luvun alussa. Tupa on nyttemmin paritupa ja siinä on tupa, sali ja porstuakamari. Tuvan sisustus kuvaa käsityöläisen koti 1900-luvun alkua. Kamari on sisustettu suutarinverstaaksi ja salissa on näytteillä Paraisten kouluista peräisin olevia esineitä.

Malmnäsintupa

Malmnäsintupa on Skräbbölestä ja Paraisten Kalkki Oy on lahjoittanut sen museolle vuonna 1937. Rakennus on paritupa, jonka toisessa päässä on tupa, keskellä porstua ja kamari, sekä toisessa päässä aitta. Tuvassa on näytteillä puusepän työkalut. Kamari on sisustettu paraislaisilla huonekaluilla ja seinät on tapetoitu painetuilla tapettiarkeilla, jotka ovat peräisin Toijoisten Norrgårdista. Aittaosasta on rakennettu lämmin varastotila, missä m.m. museon tekstiilit säilytetään.

Kajuutta

Kuunari Primus rakennettiin luultavasti Kristiinankaupungissa vuonna 1857. Myöhemmin kuunari siirtyi Paraisille ja silloin Primuksen ja Kuunari Toveruksen varustajana toimi Carl Fredriksson Kirjalan Norrgårdista. Kun Primus sitten 1870-luvulla poistettiin käytöstä ja hajotettiin, sen kajuutta otettiin talteen ja sijoitettiin Kirjalan Norrgårdin pihapiiriin, missä se toimi nuorison nukkumapaikkana kesäisin, kunnes se vuonna 1955 siirrettiin museoalueelle. Osa kiinteästä sisustuksesta on säilynyt.

Atuntupa

Laivamiehentorppa Berghäll sijaitsi Atun Storstrandissa. Attu Ab lahjoitti tuvan museoon vuonna 1937. Tyypiltään se on paritupa alkuperäisimmässä muodossaan. Se koostuu kahdesta eri hirsisalvoksesta, tuvasta ja aitasta, jotka on yhdistetty saman katon alle. Rakennuksessa on malkakatto. Itse tupa, asuinosa, muodostuu yhdestä ainoasta huoneesta. Tuvassa on esillä kalastuksessa ja metsästyksessä tarvittavia pyyntivälineitä.

Lielahdentupa

Vuokratilallisen tupa on Lielahden Mellangårdista. Rakennus pystytettiin museoalueelle vuonna 1957. Tuvan ja tupakamarin sisustus kuvaa vuosisadan vaihdetta. Tuvassa on kangaspuut ja muita naisten käsitöihin kuuluvia esineitä. Porstuakamari on sisustettu kamarikaupaksi. Kamarikaupassa on 1900-luvun puolivälin pakkauksia ja kauppatavaroita.

Aitta

Lielahden tupaa vastapäätä on Parsbyn kappalaisen virkatalolta peräisin oleva hirsinen vilja-aitta. Se siirrettiin museoalueelle vuonna 1953. Aitassa on m.m. viljalaareja ja tynnyreitä.

Luhti

Ensimmäinen rakennus museoalueella oli luhti. Se ostettiin Kuusiston Jullaksesta ja pystytettiin museoalueelle kesällä 1928. Ensimmäisessä kerroksessa on kaksi osastoa ja toisessa kerroksessa on yksi huone, jonka edustalla on avoin luhtikäytävä. Luhtia käytettiin säilytystilana ja kesällä nuorison nukkumapaikkana.

Ordenshemmet

Rakennus pystytettiin luultavasti 1700-luvulla nykyiselle paikalleen Parsbyn Södergårdiin asuinrakennukseksi. 1800-luvun loppupuolella se toimi kouluna. Godtemplar-veljeskuntaan kuuluva "Pargas Väl" -osasto perustettin vuonna 1922. Saadakseen oman kokoustilan Pargas väl osti rakennuksen kunnalta. Talolle annettiin nimi Ordenshemmet ja se rakennettin osittain uuteen uskoon. 1950-luvun alussa tehty sisustus on säilytetty. Isossa salissa on esim. maalauksia, jotka symbolisoivat veljeskunnan aatteellisia päämääriä: raittiutta, rauhaa ja veljeyttä sekä valistusta. Osasto harrasti myös kotiseutututkimusta ja toimi aloitteentekijänä kotiseutuyhdistyksen perustamiseksi vuonna 1928. Vuonna 1990 veljeskunta lahjoitti talonsa Paraisten kotiseutuyhdistykselle.

Rakennuksessa on museon myyntipiste, toimistotilat ja keittiö.